Ihana Anna Paquin

Olen ryhtynyt seuraamaan True Blood -sarjan yhteydessä näyttelijä Anna Paquinia. Ja hän se vasta on ihana piristys hollywoodin naismaailmassa, niin suloinen, rento ja ... tavallinen!

Paquin on tullut jo nuorella iällä kuuluisaksi voitettuaan Oscarin roolistaan Piano elokuvassa (joka sekin on aivan ihana!). En ole edes tajunnut että tyttö on jatkanut näyttelemistä, sillä hän on tehnyt sen verran pieniä rooleja ja varsin harvakseltaan, ennen kuin on jälleen True Blood sarjan myötä suuremmalla volyymillää pompannut tabloideihin. Enkä ihmettele - Annalla tuntuu olevan asenne kohdallaan.

ps. myös aviomies / vastanäyttelijä Stephen Moyer ei jätä kylmäksi! Mikä ihana pari!








Ps: Mikä cool kesälook!! En malta odottaa kelejä, jolloin saa itsekin vetäistä ripaantuneet farkkushortsit ja koristossut jalkaan..


Kuvalähteet:
Piano, Anna, Anna&Stephen, Anna&Stephen2

Ostin jo viime syksynä Vaasan taivaasta eli Adam & Ewa (eli puhekielessäni Eedam) kirpparilta Vuokon vanhan 70-luvun (?) mekon/kaavun/jakun. Vaate oli halpa, omalla tavallaan söpö ja Vuokon joten ostin sen, vaikka en ollut niin varma tuleeko käytettyä tuommoista liepua. No, kuten sisimmässäni jo ostohetkellä tiesin, ei tullut. Pitkästä takkimaisesta mallista tulee vaan liikaa mieleen steiner-koulun opettaja. Ei vielä, ei vielä..

Päätin vähän verestää vanhaa ompeluharrastusta ja muokata vaatetta. Kynnys oli kyllä kova kylmettää sielu ja silpoa vanhaa Vuokkoa, mutta kerrankin uskallus palkitaan. Uskon, että nyt vaatetta (tai tätä nykyä vaatteita) tulee jopa käytettyä.

Tästä hassusta yöpaidasta/lääkärintakista lähdettiin liikkeelle:



Julmasti lanteiden kohdalta vaate saksilla poikki. Tavoitteena tehdä yläosasta jakku ja alaosasta mekko yksinkertaisesti huolittelemalla leikkuusaumat.



Ja muuta ei tarvitakaan. Tai no, toki mekko-osan yläreunaan pujotin päärmeen sisään kuminauhan. Muuten koko työ oli yksinkertaisuudessaan siinä. Vei aikaa vain puolisen tuntia.

Tuloksena siis pikkuinen jakku ja hihaton mekko (jota voi käyttää myös hameena)










(ps.. Jalassani on ihanat kuukausi takaperin asos -nettikaupasta tilaamani Vivienne Westwoodin Melissalle suunnitelemat sandaalit... Aaaah!)

Tätä työtä tehdessä vajosin jonkinlaiseen nostalgiseen herkkyystilaan ja tajusin (ehkä) syyn miksi pidän niin paljon vanhasta tavarasta. Olen pitänyt aika kliseisenä jauhantana väittämää, että vanha tavara on mieluista, koska sillä on tarina. Mutta ehkä se sittenkin on niin. Ommellessani löysin itseni pohtimasta, miten joku suomalainen nainen on joskus monta kymmentä vuotta sitten ommellut tämän mekon, sitten joku toinen on ihaillut sitä kaupassa ja päättänyt ostaa, juhlinut se päällä, ollut ulkomailla tai elänyt arkeaan. Ehkä hänen tyttärensä (tai tyttärentytär) on käyttänyt sitä sittemmin ja nyt se on minulla. Naiselta naiselle. Jotenkin aika herkkistä..

Arkun uudelleensyntymä

Toissapäivänä oli vapaapäivä. Heräsin kumminkin kärttyisenä ja mikään tekeminen ei alkuun tuntunut kivalta ajatukselta. Kuitenkin vastoin kaikkia odotuksia sain jotain aikaiseksikin. Päätin vihdoin puhdistaa olohuoneen kahvipöytänä toimivan vanhan arkun kummallisesta kiiltävästä maalistaan. Tavoitteena oli päästä lähelle puupintaa tai saada siihen edes vähän elävämpää ja hengittävämpää, ehkä hieman etnistä fiilistä.


Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Arkku ennen maalinpoistoa:




Seuraavana askeleena maalinpoistoaineen levitys. Sujui sutjakasti isolla siveltimellä. Annoin vaikuttaa n. 20 min.



... jonka aikana maalipinta rupesi kupruilemaan lupaavasti..




Ja tadaa! Poisto voi alkaa. Metallisella lastalla homma käy kuin leikki ja vanhojen maalipintojen kirjo ja puunpinta tulee näkyviin. Tyydyttävä tunne!





Kansi ensimmäisen poistokerran jälkeen. Päätin, että turha hinkata näitä rippeitä hikihatussa joten levitin vielä tälle pinnalle lisää poistoainetta ja poistin kuten ensimmäiselläkin kierroksella.




Maalinpoiston jälkeen ohjelmassa oli vielä kunnon pesut, ettei mahdolliset maalin jämät likaa mattoja ja ympäristöä.






Uudestisyntynyt arkku paikoillaan. Todella pienellä ja yksinkertaisella projektilla on suuri vaikutus yleisilmeeseen ja mielestäni todellakin vaivansa arvoinen homma! Turha ostaa uutta jos vanhasta saa kunnostettua pikkuvaivalla ja alakoulutason puutyötaidoilla onnistuen!

Wes Anderson & hullunkuriset perheet

Katselin ystäväni kanssa viime perjantaina televisiosta ihanan hyvänmielen elokuvan. Hauskat kohtaukset ja hienot visuaaliset kuvat ovat pulpahdelleet mieleeni vielä pitkin tätäkin viikkoa.

Kyse on Wes Andersonin The Royal Tenenbaums -leffasta. Olen aikaisemmin nähnyt ohjaajalta itsenetsimishassuttelun The Darjeeling Limitedin ja sen yhteydessä esitetyn lyhytleffan Hotel Chevalier, mutta oikeastaan tämä iski vielä enemmän. Yhteistä Andersonin leffoille tuntuu olevan uskomatomman kaunis visuaalinen, värikäs, menneiltä vuosikymmeniltä ammentava ilme, sekä ihmiselämien traagisuuden käsittely hyväntahtoisen huumorin avulla.

Andersonin kuvat toimivat myös hyvin still -kuvina. Googlettelin ja fiilistelin kuvia ja tässä pientä poimintaa Andersonin värikylläästä maailmasta. Ehdottomasti suosittelen katsomaan leffatkin!

The Royal Tenenbaums

Hotel Chevalier

The Darjeeling Limited

Voihan hatut ja myssyt!

Ihanaa, talvea! Pakkanen on kirpakka, ilma kirkas ja korkeapaineinen. Vylläytyminen kunnon varusteisiin on näissä ääriolosuhteissa välttämätöntä!

Tein toivejoululahjaksi Mikolle punaisen Jacques Cousteau pipon parisen viikkoa sitten. Annoin sen jo hyvissä ajoin nyt kun sitä tarvitsee. Tein pipon netistä löytämäni ohjeen mukaan, tosin lankana käytin 7 veljestä. Kiitos paljon Typy mainiosta ohjeesta!







Pitkän odotuksen jälkeen on tarpeesi kylmä kesällä Vaasan Adam & Ewa kirpputorilta (joka on muuten yksi parhaita kirppareita Suomessa!)löytyneelle turkishatulle. Rakastan sitä, ei vain lämpönsä vaan myös suloisuutensa vuoksi!






P.S. Martti se jaksaa aina saada minut hyvälle tuulelle. Jopa norkoilu kauppaan tuntuu mukavalta kun sen saa tehdä Steiner -koulun vierustan muuria, valkeita kinoksia, piparkakkutaloilta näyttäviä puutaloja ja jykeviä kivitaloja ihaillen. :)

Valoa pimeän keskelle

En varsinaisesti ole suurensuuri jouluihminen, mutta tuikut ja kaikenlainen tunnelmointi, etenkin valojen muodossa, on minusta joulunajan parhainta antia.

Viime viikolla löysin kirpparilta perinteikkäät intialaiset messinkiset tuikkukipot ja eilen tutkailin vanhoja joulujuttujani ja viritin punaisen valosarjan mustan Indiskan kynttilälyhdyn sisään - näin alkajaisiksi. Kuin tilauksesta myös joulukaktukseni kukkii kirkkaanpunaisin kukin.








Löysin kipparilta myös pitkään etsinnässä olleen itämaisaiheisen gobeliinin, joka nyt suoranaisesti ole perinteikkäintä joulua, mutta silti sopii minun tyyliseeni joulun tunnelmaan. Gobeliini löysi paikkansa olohuoneen arkun päältä, jossa tapaan käytellä pikkukannettavaa, ja juoda teetä, ja katsella televisiota - kaikkea tietysti samanaikaisesti ;)

Sohvan kotiutuminen

Sohvani saapui jo viime viikolla, mutta nyt muutaman päivän sitä tuumailtuani näen sen vasta osana kotiani ja uskalsin vähän mallailla sitä paikoilleen olohuoneeseen eri sohvatyynyjen kanssa. Tässä muutama kuva tuloksesta.



Vasemmalla puolella uusi tulokas vanhan rouvan vierellä.



Käsinojissa on hivenen siirtomaatunnelmaa tuovat rottinkipunoksiset koristeet. Kuosi on kaunis, kunhan se on erotettu 80-90 -lukujen kamalista putkituolista! Ja jee, sattumalta vanha huopani sopii uuden sohvan sävyihin.